24. tammikuuta 2011

Lähimarket?

Pettymyksekseni tarjoukset eivät useinkaan koske niitä elintarvikkeita, joita ostan. Eihän siinä mitään vahinkoa synny, mutta miksi tarjouksessa ovat niin usein ne samat tuotteet. Kun katsoo viikonlopun ruokamainontaa, niin keskeisessä roolissa ovat usein erinäiset herkut. Kun tarjouslehtisen tarjoukset koskevat lähinnä lihaa, makkaraa, eineksiä, sipsejä ja karkkeja, on helppo huomata, miten kaupan mainonta toimii.

Peruselintarvikkeet ostetaan siitä huolimatta, ovatko ne tarjouksessa vai ei. Lisätuloa kauppa hankkii nimenomaan herkuilla, jotka eivät ole kenellekään pakollisia, mutta ovat helposti mielitekojen kohteena. Monien markettien kassoja kohti on suunnistettava karkkihyllyn välistä ja viimeisellä käytävällä on erinäisiä tarjouskoreja, josta vielä voi napata pari keksipakettia tai suklaapatukkaa. On ärsyttävää huomata, että on pakotettu kulkemaan tiettyä reittiä siinä toivossa, että sortuisi vielä johonkin ostokseen. Oikein tai ei, mutta epäilyttävää ainakin. Kauppahan on täynnä näitä metkuja, karkkihylly ei suinkaan ole ainoa jippo.

On nykypäivän tiedostavien kuluttajien aliarvioimista tarjota tarjoustuotteina jatkuvasti samoja herkkuja. Mitähän tapahtuisi, jos joku kauppa profiloituisikin uudella tavalla, ja panostaisi terveellisempien vaihtoehtojen mainontaan. Ajatella, jos tarjouksessa olisi vaikka luomu-tuotteita, kasviksia ja lähileipomon leipää.

Suurten ostoksien vuoksi käyn marketissa, sillä minusta on tullut kamala vaativa asiakas, joka haluaa juuri sitä tuotetta ja tätä. Kahdesta markettiketjusta toisessa saa hyvän mielen ja jopa palvelua mutta hieman korkeammilla hinnoilla, toisessa taas saa hivenen edullisemmilla hinnoilla kalseaa sairaalatunnelmaa ja jonottamista. Kummasti enemmän on vaan alkanut tuo tunnelma painaa ja mieluummin maksan vähän enemmän mukavasta osotsreissusta. Pienten ostoksien perässä minulle riittää lähikauppa, koska marketeissa asiointi kestää kohtuuttoman kauan. Valitettavasti lähikaupan kylälläni on vallannut yksi ja ainoa toimija, jonka puodit eivät ole tippaakaan makuuni. Kaipaan markettikäynneistäni huolimatta lähikauppatunnelmaa, jota ei todentotta edusta enää yhden työntekijän koiranluukut. Yllätyinkin, kun kävin kotikylälläni pari viikkoa sitten ja paikallisessa olohuoneen kokoisessa kaupassa oli 5 toimivaa työntekijää. Tätä hämmästelin mielessäni koko kauppareissun ajan. Siinä oli lähestulkoon häivähdys sitä samaa kuin silloin, kun kävin alle metrin mittaisena pienellä kotikylälläni Eeron valinnassa ja mussutin tyytyväisenä lihatiskin vieressä kotikylän leipomon voilla voideltua maistiaisleipää, äitin vaihtaessa kuulumisia kauppiaan kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti