21. tammikuuta 2011

Tasa-arvoa kouluruokaan

Kun kävin ala-astetta, söin oman koulun ruokalassa oman koulun keittiössä alusta loppuun valmistettua ruokaa.Tykkäsin kouluruoasta ja kovasti. Asiaan on kuitenkin tullut viime vuosina muutos. Enää en pidä kouluruoasta, vaikka ammattini puitteissa joudun sitä lusikoimaan arkipäivisin.


Viime vuonna söin neljä kertaa viikossa keskuskeittiön ruokaa ja varauduin yhtenä päivänä viikossa tuomaan omat sapuskat, esimerkiksi aina, kun on makkararuokaa tai jotain ravintoarvoiltaan ei niin mairittelevaa sapuskaa. Listallamme on eineksiä eikä lisäaineita kaihdeta. Pöydässä on mautonta catering-kasvirasvalevitettä ja kun leipää on tarjolla, se ei todellakaan ole lähileipomon aitoa leipää. Pahinta on se, että joskus listassa lukee jokin kasvis- tai salaattilisäke, mutta se ei koskaan löydä tietään ruokasaliin asti. Paperilla se näyttää kyllä hyvältä.

Tällä paikkakunnalla kärsimme ruoan tuoreuden puutteesta, kasvisten, marjojen ja hedelmien puutteesta, liiasta eineskuormasta - ja ennen kaikkea määrärahojen vähyydestä. Jonkun mielestä tämä voi olla turhaa valitusta. Ja arvaatkaapa mitä, hän voi olla täysin oikeassa. On todennäköistä, että hän ei istu kanssani samassa pöydässä, vaan nauttii herkullisista ruoista jollain toisella paikkakunnalla. Koulujen ruokailua leimaa vahvasti alueellinen epätasa-arvo. Jokainen kunta päättää, paljonko rahaa haluaa kouluruokailuun sijoittaa.


Mielestäni kouluruokailuun pitäisi saada enemmän valtakunnallisia säädöksiä. Nyt on vain suosituksia. Niitä ei tarvitse kenenkään noudattaa.On kuitenkin epäilyttävää, että Suomessa on kunnallinen koulujärjestelmä, jossa kaikkien oppimistavoitteet on valtakunnallisesti määrätty, mutta se, millä eväillä oppilaat näihin tavoitteisiin pyrkivät, tuntuu olevan joissain kunnissa yhdentekevää. Mutta ei saisi olla. Miten oppilailta voidaan vaatia kunioittavaa suhdetta tähän ilmaiseen ruokaan, jos sellaista asennetta ei löydy päättäjistäkään. Kouluruoan arvostuksen täytyy lähteä niistä henkilöistä, jotka päättävät sen rahoituksesta. Keittäjien tulee voida ylpeänä tarjota ruokaa. Nyt useimmilla heistä ei juurikaan ole mahdollisuutta vaikuttaa ruoan laatuun saatika makuun, kun ruoka tuodaan laatikoissa keskuskeittiöltä. Oppilaiden on voitava tietää, mistä ruoka valmistetaan ja mistä raaka-aineet ruokaan ovat peräisin.Tällä hetkellä sitä ei tiedä aina edes ruokaa tarjoava jakelukeittiö.

Ravinnolla on merkitystä oppimistulosten kannalta. Joissain kouluissa tämä tiedostetaan ja esimerkiksi Steiner-kouluissa kouluruokaa pidetään arvossa aikuisten toimesta. Tietyt tuotteet ovat luomua aina kun mahdollista. Koulussa on korkea ruoan omavalmistusaste ja ruoka valmistetaan käyttäen mahdollisimman vähän lisäaineita. Jeee! Kuulostaa upealta, onnea vain kaikille niille oppilaille, jotka näihin pitoihin pääsevät. Toivottavasti osaatte arvostaa sitä.

Kouluruoasta puhuttaessa vertaillaan kahta eri euromäärää. On raaka-ainekustannukset (noin 60 senttiä/oppilas/ruoka) ja kokonaiskustannukset, johon lasketaan keittiöhenkilökunnan palkat ja tilavuokrat (reilu 2 euroa/oppilas/ruoka).


Nappasin tähän tämän viikon ruokalistat kahdesta koulusta. Toisella listalla ei tarjoilla eineksiä, vaan muutamia luomutuotteita. Kummassakin koulussa on tarjolla kasvisruoka, mutta vain toisessa koulussa se mainitaan ruokalistalla.

Ma: lihapyörykät (eines), perunat, lämmin kasvis
Ma: luomunakkeja, perunasosetta, soijanakkeja, salaatti

Ti: uunikala, perunasose, jäävuorisalaatti, punajuurilisäke
Ti: tomaattisei, keitetyt perunat, punajuuripihvit, tofua ja tartarkastiketta, salaatti

Ke: ohrapuuro, marjakeitto, tuorepala
Ke: neljän vilja luomupuuro, ruokosokeria ja kanelia, tuoretta leipää, juurespala
To: stroganoff, perunat, kaali-porkkana-hedelmäsalaatti

To: broilerilasagnea, kasvis-linssilasagnea, salaatti

Pe: pinaattiohukaiset (eines), pastasalaatti, hillo
Pe: lihakeittoa, jogurttia, kasvis-soijapalakeittoa, salaatti

Jamie Oliver toteutti muutamia vuosia sitten kouluruokakampanjan Englannissa ja sai kouluihin terveellisempää ja monipuolisempaa ruokaa. Hän osoitti lapsille, että kasvikset eivät ole pahoja vaan mahtava lisä hyvään ruokavalioon. Suomessakin tarvittaisiin kouluruoalle keulakuva: Henkilö, joka kouluttaisi keittiöhenkilökuntaa, auttaisi budjetoinnissa ja osoittaisi, että vähemmälläkin saisi terveellistä ruokaa. Uudisraivaaja, joka tekisi raaka-aineita oppilaille tutuiksi ja antaisi huutia eineksille. Ajatelkaapa, ei puhuta kuin vuosikymmenistä kun koulujen pihoilla oli vielä kasvimaita, hedelmäpuita ja marjapensaita. Nyt taitavat joka vuotiset puolukkaretketkin olla katoava luonnonvara, josko oppilaat edes enää tunnistaisvat puolukkaa mättäältä.
Jamien kouluruokakampanjasta.

Sivistysvaliokunta vaatii parempaa kouluruokaa (2010)
MTV3: Kouluruoan hinta vaihtelee (2010)
Imatralla maakunnan halvinta kouluruokaa (2009)
Lappeenranta vs. Imatra (2010)
Kuningaskuluttajan juttu kouluruoasta vuodelta 2005


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti